Vaikuttaa siltä, että tänään vietetään kansallista murjotus-, mökötys- ja epäsosiaalisuuspäivää. Makaan sängyssä, mietin, jaksanko mennä. Ei, hemmetti, laskiaispullat. Sauna. Välittäjä.
Ommellessani nappia takkiini työnnän nahkaneulan syvälle vasempaan peukalooni. Onneksi läsnä on niin monta ihmistä, ettei tee mieli parkua. Siunatut ihmiset omituisine henkilöhistorioineen. (Ajatella, että niinkin voi elää. Elämä ei päästä tylsistymään, kun lähtee tapaamaan ihmisiä.) Pullat nousevat liian kauan, koska unohdamme kääntää uunin päälle - lämmitämme valoa 225 asteeseen ensin parikymmentä minuuttia. Kun pullat viimein työnnetään uuniin, ne ovat jättimäisiä setsuureja. Uunissa pinta muuttuu entistäkin setsuurimaisemmaksi. Onneksi setsuurien sisustamiseen on runsaasti vaniljanmakuista kaurakermaa, mantelimassaa ja vadelmahilloa. Kardemummakin näet unohtuu.
Vieraskirjan on kansitettu tummalla paperilla ja läpikuultavaksi harsoksi kuluneilla lehdillä. Kun lehtien reunat erehtyvät toistensa päälle, syntyy suippopäinen, ympäristöä vähemmän läpikuultava, erottuvan vaalea kotelo. Siitä voisi kuvitella kuoriutuvan kaksiulotteisen perhosen.
Onneksi tapahtuu saunakäänne. Kun puhe siirtyy romanttiseen rakkauteen, on aika käydä saunaan. Saunassa on kaksi kiuasta, puulle ja sähkölle. Vain sähkökiuas on päällä. Tila on kuuma ja kuiva. Tuloilma-aukkoa ei löydy oikeaoppisesta paikasta. Pukuhuoneen oveen on listattu vaikuttava määrä asioita, joiden tekeminen on kielletty. Ilmastointiaiheen näkyvyys viettää epäilemään, että muutkin ovat tunteneet saunovansa muovipussissa.
Silti sauna kääntää kulon vireeksi. Milloin käänteen tunnistaa tapahtuvan? Takaisin tullessa voi jo nauraa hyrähdellä. Kotona on vielä kaksi veriappelsiinia jäljellä.
RSS -syötteenä
Hypnopoliittisen tanssitytön kirjeitä Helsingistä.
Kirjoitusten RSS-syöte