http://skblogit.fi/veloena Hypnopoliittisen tanssitytön kirjeitä Helsingistä. Wed, 22 Oct 2008 20:42:49 +0000 http://backend.userland.com/rss092 en Veloenisch http://skblogit.fi/veloena/?p=1561 Ruokaansa rouskuttava kissa muodostaa yhden elämäni peruspilareista, kissa tai koira tai hevonen, samapa tuo, tyytyväisenä syövä ei-ihmiseläin luo ympärilleen hetkessä turvan ilmapiirin. Ajatella, nyt pari viikkoa on selvittävä ilman tuota ääntä. Jostain syystä syövä ihminen ei synnytä turvallista ilmapiiriä. Syövä ihminen usein puhuu, tuntee kummaa kommunikaatiopakkoa jopa tuossa toimituksessa, kun ... http://skblogit.fi/veloena/?p=1560 Laukut seisovat lattialla tyhjänä. "Ilman tietokonetta?" kysyy ystävä järkyttyneen kuuloisesti. "No, ajattelin et se on loma", puolustaudun varovasti. Kerkiäähän sitä kirjoittaa myöhemminkin. (Vaikka toisaalta voisi tuntua mukavalta muistaa jälkikäteen, mitä koimme häämatkalla.) Voisi kyllä ottaa lehtiön ja kynän ja piirtää. Muistaakseni viimeksi Espanjassa istuin tuntikausia parvekkeella maalaten granaattiomenaa. Yläterassin mies ... http://skblogit.fi/veloena/?p=1559 "On vaikeaa rentoutua käskystä", nauran sairaanhoitajalle ja asetun näytteenottotuoliin, joka samastuu mielessäni lähinnä seksuaaliterveysinkvisitioon. Ei siinä mitään; minua kohdellaan taas asiallisesti eikä kukaan puhu enää vauvakuumeesta eikä vastusta, kun ilmoitan tahtovani uusia kierukan - ilmeisimmin olen nyt heidän mielestään jo toivoton tapaus, liian myöhässä joka tapauksessa. (Yöllä Lohi on laulanut ... http://skblogit.fi/veloena/?p=1558 Joskus löytää pudonneen lehden, joka muistuttaa kirjettä. Se kiinnittää huomion heti, sen poimii, sitä kääntelee kädessään. Lehdessä on erikoista kenties väri, kenties muoto, kenties molemmat. Seisoo lehti kädessään, katselee sitä hämmästellen, vilkaisee sitten ylös - ei, ei tästä puusta. Tuuli voi heittää lehdet puista kauemmas. Suvunjatkamisen takia raskaammat puuntuotteet kuten ... http://skblogit.fi/veloena/?p=1557 Vilkaisen kiinnostuneena pohjoisseinää. Siinä villiviini on alkanut hailakoitua kellerväksi, kun sen toiseen suuntaan polkiessani näytti eteläseinällä muuttuneen kokonaan viininpunaiseksi toisesta rakennuksen reunasta ja jääneen toisesta reunasta vihreäksi. Kylmät yöt ja kirkkaat päivät viimeistelevät kaupunkia. Talutan pyörää, mangoldi, muutama raakana korjattu kurpitsanmurikka ja kasa parsakaalia täyttää etukorin. Varjoisalla pihalla istuu mies, ... http://skblogit.fi/veloena/?p=1556 Kannan hilloja pahvilaatikoissa kellariin syntymäpäivävieraiden tieltä. Ja kas, kellarin nurkassa väijyy kokoontaittuneena tuttu muoto, kirkasvalolamppu. Nostan sen otteeseeni ja tarvon voitonriemuisena portaat ylös. Ha! Jatkukoon vain harmaa ja tihkusade! Mutta toki kun lamppu on tuotu kellarista taas ihmisten ilmoille, kirkasvaloaurinko suvaitsee näyttäytyä. Hyvä niin. Ihanteellisimmillaan kirkasvalolamppu toimiikin pilvisenkarkottimena. Sitä paitsi ... http://skblogit.fi/veloena/?p=1555 Töissä luen taas lehden. Siinä onkin mielenkiintoinen haastattelu masennuksen tutkijasta, joka listaa yhden masennuksen taustavoimaksi jatkuvan riittämättömyyden tunteen (tai jotakin sinne päin, lehti on kahvihuoneessa enkä voi juosta siellä koko aikaa tai kollega hermostuu yksin asiakaspalvelupisteessä). Jotenkin tuo yksi lause kolahtaa. Jatkuvaan riittämättömyyden tunteeseen on tajuttoman helppo joutua. Itse asiassa, siihen ... http://skblogit.fi/veloena/?p=1554 Tänään kuulemme huonot uutiset, joita varmasti suuri osa talon asukkaista tervehtii ilolla. Seinänaapureinamme asunut poikaremmi on saanut häädön taloyhtiön hallituksen käynnistämän kampanjoinnin tuloksena. (Kirjoitin tästä viikko sitten.) He matkaavat hississä ylös mäyräkoiraa roikuttaen, ja Vomp kysyy heiltä, onko juhlat tulossa. "Ei syytä juhlaan", yksi vastaa, "me saatiin just häätö." Vompin ... http://skblogit.fi/veloena/?p=1553 Äidin syntymäpäivä meni jo, lähetin tekstiviestin mutta lieneekö tuo tavoittanut hänet Tunisiasta, epäilen. Eiköhän hänen kännykkänsä makaa jossakin lipaston laatikossa kotosalla. Ja vaikka se olisi mukanakin, häneltä saattaa kulua viikko, kaksi huomata jonkun lähettäneen tekstiviestin. Kerran olen saanut häneltä vastauksen tekstariin. Siinä luki: kiitosviestistäkoitanharjoitellatätäpuhelintakiitosäiti tai jotakin sen suuntaista, kaikki yhteenpötköön naputettuna. ... http://skblogit.fi/veloena/?p=1552